...mutta mikään ei nyt onnistu. Olen neulonut 3 pientä työtä ja kaikki on mennyt purkuun: miehen pipo (liian suuri), pojan pipo (liian tyttömäinen) ja oma röyhelöhuivi (ei laskeutunut kauniisti). Pojan pipon ohje oli Modasta 6/2009 (malli 47) eli sellainen löysä malli. Toisaalta olishan mun pitänyt tietää, että meillä miesten pipojen pitää olla mallia Kustoo.
Rowanin messupisteessä harjoittelin röyhelöhuivin viimeistelyä ja huivin ohjekin löytyy Rowanin sivulta (sekä neulottuna että virkattuna. Yritin tehdä huivia messuilta hankkimastani vadelmanpunaisesta Sublimesta, mutta lanka osoittautui liian paksuksi tähän huivimalliin.
Purkuun menee myös edellisen postauksen alpakkainen Tunturi-tunika. Alaosa on liian tyköistuva ja lopullinen innostus jatkaa tyssäsi siihen, kun luin blogeista ainakin kahdella neulojalla olleen ongelmia kirjoneulekuvion kanssa ohjeen epäselvyyden vuoksi. Nyt ei ole ylimääräistä aikaa selvitellä kirjoneuleen saloja, joulun jälkeen etsin sitten jonkun kivan norjalaisneulemallin Garnstudion sivulta.
Purkaminen kuuluu käsitöiden tekemiseen, mutta ei koskaan ole kivaa...vai onko se kuitenkin osa viehätystä, kun useamman kerran jälkeen ratkaisee ongelman ja onnistuu. Nyt kuitenkin tuntuu, että seuraavan työn pitää onnistua vähemmällä takkuamisella.
Koska kuvattomata postaukset ovat tylsiä, niin loppuun vielä yksi kuva Alexandra Palacesta:
Nuoret olivat kiinnostuneita tekemään muotia kierrätysmateriaaleista ja ostamaan reilun kaupan käsityötarvikkeita esim. puupuikkoja ja rosee-kehikkoja. Paikalla oli myös tietoa Love Fashion Hate Sweatshops kampanjasta.
Koska kuvattomata postaukset ovat tylsiä, niin loppuun vielä yksi kuva Alexandra Palacesta:
5 kommenttia:
Niin se vaan on, että piposta ei juuri koskaan tule oikean kokoista. Vai olisko joskus ehkä tullut? Mä tein pari vuotta sitten kolme (3) Suvi Simolan Mustikka-pipoa miehelleni, joista se kolmas oli lopultakin "melkein sopiva"...
gicklizTuttu juttu tuo purkaminen. Parempi purkaa työ, kuin jättää se käyttämätömänä kaappiin.Niin,.Hyvää isänpäivä viikonloppua sinulle
Kyllä purkaminen on tuttua puuhaa täälläkin. Juuri nyt teen lapasta, jonka olen jo ehtinyt 3 kertaan purkaa.
Minulle tuo purkaminen on tuttua puuhaa. Lähes joka käsityötä ainakin kerran puran. Viime talvena neuloin jakun, joka nappeja vaille oli valmis. Sävyvärjätyn langan kuviointi rupesi ärsyttämään ja niin se purettiin. Tänä syksynä langasta syntyi tunika. (jota myös purettiin =).) Mies sanoo aina, että onko tuossa enää järkeä, kun parikin viikkoa neulon ja hetkessä puran kaiken.
Mukavaa marraskuun jatkoa!
Mukava kuulla etten ole ainoa useampaan kertaan samaa työtä tekevä. Toisaalta joskus miettii, että sitä liian kriittinen...
Lähetä kommentti